February 13, 2011

I love dreaming I love passion I love fever.

Tajusin tänään (tai ehkä olen tiennyt sen jo pidemmänkin aikaa mutta en ole tehnyt muutosta) että blogini on ajoittain todella pinnallinen, käsittelee vain ostohimoja ja ihania asioita: minä haluan minä ostin minä minä .. Innoituksen pieneen parannukseen sain kauniilta "mimiltä", hän nimittäin kirjoitti minusta niin kivoja juttuja omaan blogiinsa että tuntui pikku pistos sisimmässä! Voi käydä kurkkaamassa täältä. Annan varmasti todella turhamaisen ja tuhlailevan kuvan itsestäni. Tänään päätin keskittyä johonkin, mikä kuvastaa minua enemmän kuin omistamani tavarat.. Kerron teille, mitä minulle kuuluu.



Päädyin eroamaan rakkaastani 10 päivää sitten.

Olimme yhdessä noin kaksi vuotta, puolessa välissä tosin tuli lyhyt katkos mutta ihastuin häneen syvästi uudestaan. Suhde häneen alkoi kehittyä -09 melkein heti erottuani aiemman miehen kanssa. Tämä oli ollut melko äkkipikainen ja osasi loukata minua sanoillaan. Osaksi tuo "paha poika" -asenne viehättää, mutta ei enää siinä vaiheessa kun omaa naistaan ei arvosta. Pahankin pojan täytyy olla kuin sulaa vahaa naisensa edessä! ;) Suhteesta en osannut kuitenkaan aiemmin irrottautua, kun toisen kanssa oli jo koko elämä järjestelty, asuttiin yhdessä ja kuuluimme toistemme perheisiin. En pystynyt eroamaan, ennenkuin noin puolen vuoden työttömyyden jälkeen aloitin opiskelun nykyisessä koulussani. Ihastuin todella kiltin oloiseen ja kunnolliseen poikaan, ja huono suhde sekä onneton olo sai jäädä.

Nämäkään asiat eivät varmaan paranna kuvaani, mutta haluan olla rehellinen. Elän tunteella, ja teen muutoksia elämääni jos jokin ei tunnu oikealta. Niin kävi nytkin, kun koin etten ole suhteessa oikean ihmisen kanssa. Hän ei jollain tapaa "riittänyt", hän tuntuu ainakin juuri nyt enemmän hyvältä ja huolehtivaiselta, jopa hieman romanttiseltakin ystävältä kuin intohimoiselta rakastetulta. Jos hän sattuu lukemaan tämän, voi ehkä loukkaantua.. Mutta olemme keskustelleet paljon tuntemuksista ja kyllä hän taitaa tietää miltä minusta tuntuu. Vaikkei ihan ymmärtäisikään, että miksi.



Minulla saattaa olla häkkilintu-kompleksi. Tai "ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella"-ongelma. Ehkä saan suunnatonta riemua ihastumisen huumaavasta olosta ja oletan sen jatkuvan koko loppuelämän. Mutta minä tiedän että sellaista rakkautta on olemassa. Olen kuullut siitä. Se on sitä, kun herää toisen vierestä ja tuntuu ettei tarvitse sanoa mitään tai että voisi sanoa ihan mitä tahansa. Ja toinen on siinä silti, aina. Aivan yhtä haavoittuvaisena ja herkkänä kuin sinä. Eikä enää ikinä tarvitse ketään toista.


Olen ihastuva, sekoileva ja itkevä tyttö. Mutta minä sentään elän.



"Unelmointi on hyväksi sydämelle, vähän niin kuin omenat."



 
Today I only wrote in Finnish. If you got interested in what I told, I'll of course translate the whole text. This was written mainly for my friends, if someone happens to visit my blog and wonder how I'm doing.



origin of photos unknown .. /via we ♥ it

11 comments :

  1. <3 ei mulla muuta!^^ paitsi hug!

    ReplyDelete
  2. ihanan rehellistä tekstiä :)
    jos olisin entisesi, yrittäisin ymmärtää enkä loukkaantuisi tästä.

    ReplyDelete
  3. satu oot ihana :) ja kyl se oikea rakkaus sieltä vastaan tulee.

    ja niinku joskus siulle sanoin, kun törmättiin, niin näitä siun juttuja on kiva lueskella.

    ReplyDelete
  4. kiitos paljon kannustavista kommenteista molemmille :)

    Marika, hih kiitos. Kiva että jaksat lueskella ^^

    Pääasia blogin pitämisellehän pitäis olla se että tekee sitä itsensä takia, päiväkirjana tai muuna, ei lukijamäärien tai muun sellaisen vuoksi... mutta ihanaihanaihana kun olette olemassa ♥ tykkään kovasti.

    ReplyDelete
  5. Hei tää oli tosi kiva teksti, mielenkiintoinen. Sellasta ihastumsien alkuhuumaa en usko että jatkuu kellään ihan koko ajan, mutta kyllä sen tyytyväisen, rakastuneen ja hyvän olon (varmaan, toivottavasti) tuntee kun on Se Oikea kyseessä. Vaikka ei aina tietenkään ole helppoa. Mutta niin, kiva lukea tälläistäkin.

    ReplyDelete
  6. :) Kiitos Ninni.
    Niin, toki aina tulee tasaisempia vaiheita eteen jokaisissa suhteissa.. "Honeymoon" ei voi jatkua lopullisesti.
    Jokaiselta ihmiseltä ja erilaisista suhteista oppii jotain, eniten siitä mitä oikeasti siltä mahdolliselta aviopuolisolta odottaa..
    Hmm ja kaikkiahan ei ole kai tarkoitettu menemään naimisiin, ostamaan taloa ja pyöräyttämään muutamia mukuloita ^^ Heh. Vielä nuoria ollaan ja elämä pitää elää nyt, rampana sairaalavuoteessa ei tarvitse sitten enää kaivata tai katua mitään.

    Etsintä jatkuu ^^ ♥

    ReplyDelete
  7. Naiset tärvelevät jokaisen rakkaustarinan yritttämällä jatkaa sitä loputtomiin.

    ReplyDelete
  8. :) niinpä!
    harmi kun en tiedä mistä ne alunperin ovat, kaikki kunnia kuuluu heille :)

    ReplyDelete
  9. oppineet paljon

    ReplyDelete